KIRKKO JYRÄHTI: RASISMI ON SYNTIÄ

Hihamerkkejä tekstillä Gegen Nazis

Kirkosta kajahtaa. Profeetallinen ääni ärjyy. Kymmenisen vuotta jytkyn jälkeen Helsingin seurakuntayhtymän johto on havahtunut yhteiskuntaamme hiipivään rasismiin. Se päätettiin tuomita synniksi.

”Rasismi on syntiä”, lausui Helsingin seurakuntayhtymän johto mielipidekirjoituksessa Kirkossa ja kaupungissa 5. helmikuuta. Tätä rohkeaa kannanottoa kirkkojengi nyt kilvan jakaa sosiaalisessa mediassa. Viimeinkin sitä profeetallista puhetta, mitä kirkolta on odotettu!

Toissavuonna Helsingin piispa vielä kutsui Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon Kirkkopäivien tähtiesiintyjäksi tsemppihenkiseen tilaisuuteen naureskelemaan vihapuheesta uhriutuville mielensäpahoittajille. Mutta nyt. Nyt on toinen ääni kirkonkellossa. Nyt rasismi on syntiä.

Mitä ihmettä tapahtui? Kävi niin, että rasismin tuomitsemisesta tuli helppoa.

Sinimusta liike on joukko surkuhupaisia hahmoja, joista osa on erotettu Perussuomalaisistakin liian noloina ja liian rasisteina. Sinimusta liike haluaa haluaa puolueeksi ja huomiota. Siksi Kirkko ja kaupunkikin julkaisi kaksi liikkeen taustaa valottavaa artikkelia.

Lehti haastatteli liikkeen puheenjohtajaa Tuukka Kuru ja kertoi tämän kirjoitelleen blogitekstejä ”joiden voi tulkita olevan paitsi rasistisia, myös antisemitistisiä”.

Lehden toisessa artikkelissa fasismin tutkija Oula Silvennoinen arvioi Sinimustan liikkeen puolueohjelmaa ja ammattitaitoisena fasismintutkijana aivan oikein tunnisti ohjelman fasistiseksi.

Nyt se siis tapahtui. Kymmenen vuotta jytkyn jälkeen Helsingin seurakuntayhtymä havahtui: rasismi on hiipimässä suomalaiseen politiikkaan.

Koska rasismi on todellinen ongelma, seurakuntayhtymä päätti tehdä sen, minkä seurakuntayhtymä vain voi. Rasismi tuomittiin synniksi. Painokkaasti. Mielipidekirjoituksessa, seurakunnan omassa lehdessä.

Mitä kannanotossa sanottiin? Ei käytännössä mitään. Kannanotto noudatti hyvän saarnan kaavaa. Se sisälsi kolme ”pointtia”. Oli yksi itsestäänselvyys, yksi lepsu raamattuperustelu ja yksi mitäänsanomattomuus.

”Rasismi on synti.”

Itsestäänselvyys kannanotossa oli se, että rasismi on synti. Tämä ei varsinaisesti ole mikään kiistanalainen teologinen kysymys. Jytkyn jälkeen neljä viidestä suomalaisesta äänestäjästä – eli kaikki, jotka eivät Perussuomalaisia äänestäneet – on jatkuvasti ja toistuvasti tuominnut rasismin. Eivätkä Perussuomalaisten äänestäjätkään rasismia hyväksy, siksi hekin korostavat olevansa ”maahanmuuttokriittisiä”, eivät suinkaan rasisteja.

”Raamatun viesti on selkeä: me olemme samanarvoisia Jumalan edessä.”

”Raamatun viesti on yksiselitteinen: ’Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.’ (Gal.3:28)”

Kirkolliset viestit on tapana perustella Raamatulla. Kansanedustaja Päivi Räsänen nostaa kerta toisensa jälkeen Paavalin kirjeestä kohdan, jossa tuomitaan ”miesten kanssa makaavat miehet”. Helsingin seurakuntayhtymä puolestaan viittaa galatalaiskirjeeseen, jonka kuvittelee tuomitsevan rasismin.

Kyse on täsmälleen samasta älyllisestä epärehellisyydestä, väkivallasta Jumalan sanaa kohtaan. Raamattu taipuu melkoisiin temppuihin, kun siitä nappailee jakeen sieltä, toisen täältä.

Tosiasiassa Raamatun viesti rasismin tai minkään muunkaan yksittäisen eettisen kysymyksen suhteen ei ole sen enempää selkeä ja kuin yksiselitteinenkään. Raamattu ei ylipäänsä ole erityisen selkeä tai yksiselitteinen kirja. Jokainen mielipidekirjoituksen allekirjoittajista tietää tämän, mutta ei anna sen häiritä.

”Helsingin seurakunnissa emme hyväksy rasistisia kannanottoja emmekä vihapuhetta. Haluamme puuttua niiden juurisyihin ja edesauttaa keskustelua niistä.”

Mitäänsanomatonta kannanotossa on sen varsinainen sisältö. Mitä konkreettista Helsingin seurakuntayhtymä aikoo tuomitsemansa rasismin suhteen tehdä? Se aikoo olla hyväksymättä rasistisia kannanottoja. Se haluaa puuttua niiden rasististen kannanottojen ”juurisyihin”.

Seurakuntayhtymä ei kuitenkaan osaa sanoa, mitä ne juurisyyt ovat. Siksi niihin puuttuminenkin taitaa jäädä haluamisen asteelle.

Kaikesta huolimatta kannanotto on koettu hyvin tärkeänä. Sitä on jaettu, sitä oli odotettu ja sitä ylistetään. Jotakin hyvin tärkeää kirkon nykytilasta kertoo se, että on ”rohkeaa puhetta”, kun kirkko kutsuu rasismia synniksi. Se nähtävästi myös ylittää uutiskynnyksen Helsingin Sanomissa. Vaikea sanoa, kummalle tämä on nolompaa, kirkolle vai Hesarille.

Parasta Sinimustassa liikkeessä on se, että rasismin parhaiden perinteiden mukaisesti myös itse rasismi voidaan sinimustien kohdalla toiseuttaa. Kyse ei ole meista vaan muista, joistakin toisista ja toisenlaisista ihmisistä, vieraasta heimosta. Tähän tarjosi mahdollisuuden se, että Tuukka Kuru kertoi piispa Irja Askolan vuoksi eronneensa Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta. Hän kokee itselleen läheisemmäksi kilpailevan evankelis-luterilaisen kirkon, vanhoillisen Lähetyshiippakunnan.

Kurun kirkkosuhteen vuoksi Kirkko ja kaupunki haastatteli myös Lähetyshiippakunnan tulevaa piispaa Juhana Pohjolaa. Pohjola sai luettavakseen Kurun kirjoituksia ja häntä pyydettiin arvioimaan, ovatko ne ”heidän”, siis Lähetyshiippakunnan, mielestä ”antisemitistisiä tai ristiriidassa kristillisen maailmankatsomuksen kanssa.

Pohjola kieltäytyi arvioimasta yksittäisen seurakuntalaisen ajatusmaailmaa.

Koska Pohjola ei tässä selvästi tuominnut Sinimustaa liikettä, saattoi Helsingin seurakuntayhtymä kerätä helpot irtopisteet. Vain ilonpilaaja kysyisi, olisivatko omatkaan piispat suostuneet tekemään diagnoosia jonkun heille tuntemattoman seurakuntalaisen arvoista ja maailmasta. Vai olisikohan Helsingin piispa mieluummin kutsunut Kurunkin Kirkkopäiville?

Seurakuntayhtymä tuomitsi rasismin nyt, kun mikään ei ole helpompaa kuin rasismin tuomitseminen. Sinimusta liike ja sen varttinatsit ovat sairas roolileikki. Toisin kuin eduskuntapuolueiden rasismiin, tähän natsipelleilyyn ei kytkeydy minkäänlaista yhteiskunnallista valtaa.

Kirkolta odotetaan yhteiskunnallisia puheenvuoroja. Oli kait Jumalan lahja, että jostakin ilmestyi rovaniemeläinen kylähullu, jota kukaan ei ota vakavasti ja jonka jopa kirkko siksi uskaltaa tuomita.

Rasismi on syntiä. Ja tekopyhyys.

Mielipidekirjoituksen luettuani huomaan hyräileväni synnintunnustusta Suomen Lähetysseuran ”Afrikkalaisesta gospelmessusta”, joka totta puhuen on sekin umpikolonialistinen aikansa tuote eikä siksi täysin vailla rasismin syntiä.

Tahto mulla kyllä on,
mutta olen voimaton,
tekemään sen minkä oikeaksi nään.

Herra armahda meitä,
Kristus armahda meitä,
Herra anna meille sinun rauhasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *