KIRKKO SAI UUDEN VIESTINTÄJOHTAJAN – HUOMASIKO KUKAAN?

Tuomo Pesonen ja Eeva-Kaisa Heikura

Kirkkohallituksen täysistunto taisi valita kirkolle uuden viestintäjohtajan. Jotakin kirkon viestinnästä ja kirkollisesta avoimuudesta kertoo kai sekin, ettei tästä ole pahemmin viestitty, saati keskusteltu.

Noin 20 000 työntekijää, yli kolme ja puoli miljoonaa jäsentä, osapuilleen miljardin euron vuosibudjetti. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on Suomen suurimpia organisaatioita. Jo pelkkä kokokin tekee kirkon viestintäyksiköstä merkittävän.

Vielä muutama vuosi sitten kirkon tiedotuksesta vastasi kuvaavasti nimetty Kirkon tiedotuskeskus. Koska tiedottaminen ei ole enää muotia, eivätkä keskuksetkaan, nimettiin tiedotuskeskus muutama vuosi sitten uudelleen. Nykyisin kirkon viestintää (pienellä alkukirjaimella) tekee Kirkon viestintä (isolla alkukirjaimella).

Kirkon viestinnän tehtävänä on hoitaa kirkon ulkoista ja sisäistä viestintää sekä edistää kirkon yhteiskunnallista vaikuttamista ja näkyvyyttä.

Kirkkohallituksen työjärjestys, 7 § Kirkon viestintä

Nimenmuutos modernisoi koko kirkon viestinnän. Asiantuntemustakin saatiin rutkasti lisää, kun tiedottajista tehtiin viestintäasiantuntijoita. Nyt kirkko ei enää tylsästi tiedota vaan dynaamisesti viestii, erilaisten rajapintojen reunoilta kohderyhmiään alaspäin katsellen.

Kirkon viestinnässä on kolmisenkymmentä työntekijää, kolme päällikköä ja viestintäjohtaja. Viestintäjohtajan johdolla laaditaan suunnitelmia ja strategioita, joiden toteuttaminen ratkaisee, millainen käsitys suomalaisilla on kirkosta ja miten Jeesuksesta kerrotaan. Kirkon viestinnän jakama evankeliumi tavoittaa radion ja television välityksellä jatkuvasti paljon suuremman joukon kristittyjä kuin kirkon kaksituhatpäinen papisto.

Kirkon mittakaavassa viestintäjohtaja on iso pomo, läsnä siellä, missä merkittävistä asioista päätetään: kirkolliskokouksessa, piispainkokouksessa sekä Kirkkohallituksen johtoryhmässä ja kirkkohallituksen täysistunnossa. Siksi olisi vähintäänkin erikoista, jos viestintäjohtaja vaihdettaisiin, eikä kukaan huomaisi. Näin tässä taisi silti käydä.

Viestintäjohtaja Tuomo Pesonen
Tuomo Pesonen

Kirkkohallituksen täysistunto päätti tänään vapauttaa viestintäjohtajan tehtävästään vuoden 2023 loppuun saakka. Vuodesta 2008 viestintäjohtajana työskennellyt Ylen entinen ulkomaankirjeenvaihtaja Tuomo Pesonen siirtyy esityksen mukaan viestintäselvityshankkeen hankejohtajaksi selvittämään, miten kirkon viestintää tulisi hoitaa.

Päätös on käsittämätön. Missä tahansa muualla viestintäyksikön johtajan arkityöhön kuuluu viestinnän kehittäminen. Kirkossa sen sijaan perustetaan kolmivuotinen erillishanke selvittämään ”voitaisiinko kokonaiskirkollista viestintää toteuttaa entistä tavoitteellisemmin, kustannustehokkaammin ja uusinta teknologiaa järkevämmin hyödyntäen.”

Pesoselle on siis varattu kolme vuotta aikaa sen selvittämiseen, miten kirkon viestintää pitäisi tehdä. Tähän selvitykseen hänet siirrettiin viestintäjohtajan virasta eli paikalta, jossa hän parhaiten voisi vaikuttaa siihen, miten kirkon viestintää tehdään.

Ihan yksin viestintäselvitystä ei tarvitse tehdä vaan samalla nimitettiin kymmenhenkinen selvitysryhmä. Sen ”tavoitteena on laatia malleja siitä, kuinka kirkko voi vahvistaa viestinnällisesti vaikuttavuuttaan kustannustehokkuus tiedostaen ja digitaalisuuden mahdollisuudet hyödyntäen sekä seurakuntien ja hiippakuntien identiteettiä kunnioittaen.”

Koska mitään hyvää ei synny pelkässä Isän Jumalan ohjauksessa, sai hanke vielä ja viisihenkisen ohjausryhmänkin.

Tosiasiassa selvitystä on tehty jo kolme kuukautta. Viestintäselvityshanketta nimittäin edelsi viestintäselvityshankkeen esiselvitys. Pesonen on hoitanut täysipäiväisesti viestintäselvityshankkeen esiselvityksen koordinaattorin tehtävää jo lokakuusta alkaen.

Esiselvityksen on määrä olla valmis helmikuun lopussa 2021. Sen tulos on nähtävästi tiedossa jo nyt, ainakin siltä osin, että esiselvityksessä tulee esiselviämään, että viestintäselvitys kannattaa tehdä ja juuri Pesosen hanketta johtaa.

Kirkon viestintäjohtajalle on varattu kolme vuotta aikaa sen selvittämiseen, miten kirkon viestintää pitäisi tehdä.

Järjestely ei näytä mitenkään uskottavalta. Pikemminkin näyttää siltä, että kirkkohallituksen kansliapäällikkö, mitä ilmeisimmin piispojen tukemana, haluaa Pesosen sivuun. Miten todennäköistä on, että jo kuusikymmentä täyttänyt Pesonen kolmen vuoden kuluttua vielä palaisi viestintäjohtajan tehtävään? Eläkejärjestelyltähän tämä näyttää, katsoi kuviota mistä suunnasta tahansa.

Eeva-Kaisa Heikura

Kun Pesonen siirretään erityistehtäviin, vapautuu kirkon viestintäjohtajan virka. Lokakuusta alkaen Pesosen sijaisena on viestintäjohtajan virkaa hoitanut Kirkon viestinnän viestintäpäällikkö Eeva-Kaisa Heikura. Hänet määrättiin virkaan nyt kolmeksi vuodeksi. Tämäkin järjestely on vähintään ongelmallinen.

Viestintäjohtajan virka on yksi kiinnostavimmista ja vaikuttavimmista tehtävistä kirkossa. Tämä virka siis täytettiin kolmeksi vuodeksi ilman mitään hakumenettelyä, aikana, jolloin kirkon viestintä on murroksessa ja sen merkitys jatkuvassa kasvussa

On selvää, että muitakin kiinnostuneita viestintäjohtajan tehtävään olisi ollut – vaikka ulkopuolisissa hakijoissa aina se vaara onkin, että he saattavat tuoda mukanaan uusia ja siksi ulkopuolisia ajatuksia.

Viestintäjohtajan virka on yksi kiinnostavimmista ja vaikuttavimmista tehtävistä kirkossa. Virka aiotaan täyttää kolmeksi vuodeksi ilman mitään hakumenettelyä

Nyt aloitettava viestintäselvityshanke ei ole ainoa laatuaan. Vuonna 2019 kirkkohallituksen täysistunto määräsi viestintäpäällikkö Heikuran selvittämään ”Kirkon viestinnän tehtäviä ja asemaa tulevaisuudessa”. Vuoden 2019 selvityksen kohteina olivat ”Kirkkohallituksen organisaation sisäinen viestintä sekä kokonaiskirkon strateginen viestintä”.

Heikuran viestintäselvitys sisälsi mielenkiintoisia ja osin radikaalejakin ehdotuksia, kuten Yle-yhteistyön eli televisio- ja radiojumalanpalveluksia, radiohartauksia ja Horisonttia tekevän ohjelmapalveluyksikön siirtämisen kokonaan pois Kirkon viestinnästä.

Selvityksen todellisia vaikutuksia on vaikea arvioida, mutta minkäänlaista näkyvää keskustelua sen pohjalta ei ainakaan syntynyt, tuskin haluttiinkaan.

Kirkon viestintää voi kritisoida monesta asiasta, ja usein kritisoidaankin. Siitä Kirkon viestintää ei kuitenkaan voi syyttää, etteikö siellä olisi aitoa kiinnostusta sitä tärkeää kysymystä kohtaan, että mitä kirkon viestintä oikeastaan on – tai aitoa halua tehdä selvityksiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *